Äiti kertoi että se ei enää jaksa. Minun kulmakiveni murenee, ja varmasti pian kokee jonkinlaisen romahduksen. Se ei jaksa minua ja sairauksia, se ei jaksa kun sitä pidetään itsestään selvyytenä (kamalaa että se luulee että minä ajattelen niin). Se ei jaksa muuttorumbaa ja on kuulemma epäreilua jos saisin näin ajoissa toisen ratsastustunnin viikkoon. Hei hei edes hiukan onnellisempi elämä.
Minua vituttaa suunnattomasti, että kaikki on niin hajalla. Äiti sanoi että jos ei tässä ala tapahtua mitään niin se passittaa minut sairaalaan niin kauaksi aikaa kunnes jokin ratkaisu löytyy. Minä en halua, minä kammoan laitoksia ja osastoja. Elämä on tarpeeksi vaikeaa muutenkin, ja mitä ne siellä muka osaa tehdä paremmin? Kolmeen vuoteen ei polvi ole kunnossa ollut. Puoleentoista vuoteen ei ole pääni oireeton ollut. Eikä kukaan osaa tehdä tai sanoa mitään, tuputtaa vaan niitä lääkkeitä että syö isompia annoksia vaan jos pahentaa oireita. Mitä vittua se semmoinen on olevinaan.
Elämä tällä hetkellä tuntuu kovin merkityksettömältä ja vaikealta. En jaksa käydä koulua ja tekee vain mieli luovuttaa nyt kun tärkein tukijani on romahtamaisillaan. Helpompi tällä maailmalla olisi ilman minua. Eihän minulla ole edes ystäviä enää juurikaan. Ei minua mihinkään haluta, minähän olen vain se jatkuvasti kärttyisä, migreeniongelmainen paska. On helpompi vedellä lääkkeillä nuppi sekaisin ettei tarvitse ajatella kuinka hirveä olo sitä oikeasti on. Minä en halua, minustahan piti tulla näyttelijä. Kaikenhan piti mennä hyvin, ei se minun pitänyt olla, joka miettii luovuttamista ja kenen elämästä ei meinaa tulla mitään.
Haluaisin vain... en tiedä jaksanko edes vaivautua, en minä sitä kuitenkaan saa.
Ja olen vielä paska ihminenkin, äitiäkin kohdellut niin huonosti. Minun vikani se on, että sillä on paha olo.
Tänään fysioterapeutti suoraan koulusta. Isi vie minut sinne. Toivottavasti kaksi negatiivista on positiivinen, niinkuin fysiikassa.
Ps. vihaan elämää enkä usko että tästä koskaan tulee yhtikäs mitään. Vihaan vihaan vihaan enkä halua olla olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti