En tiedä millä ilveellä sain noustua ylös kuudelta melkoisen sujuvasti, vaikka vain viisi tuntia nukuin ja pilleripöhnässä olinkin. Tänään on luvassa fysioterapia suoraan aivan liian pitkän koulupäivän jälkeen. Siitä seuraa vain itkua ja pahaa oloa, kun en minä jaksa.
Kaiken lisäksi isi vie minut sinne.
Se fysiosetä varmaan tappaisi jos saisi tietää kuinka vähän olen oikeasti tuota jalkaani jumpannut, mutta en minä ole ehtinyt enkä jaksanut. Suurin osa ajasta menee päänsäryissä makoiluun, ei siinä kohtaa tehdä mitäään polviharjoituksia, sattuu liikaa.
Onneksi on siskon tallikisat viideltä. Dantoksella ei kai mene kukaan, saan olla sen kanssa karsinassa ihan kaksistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti